1. sija: Rajanpinta suakkuna

Yhteisvastuun ja Ilta-Sanomien kirjoituskilpailussa ikäihmisten köyhyyskokemuksista 2021 palkitut kirjoitukset.

  1. sija: Elina Kettunen, nimimerkki ”Murteet arvoon”

RETEN koitti outo aika uus’
ihan hirvittää tulevvaisuus.
Onhan tuo assii silläkkii lailla,
usseempi eläkeläinen on tietsikkoo vailla.

Ongelmantynkähän se just on tässä,
käsin oun kirjotustain vässeemässä.
Sähköseks’ elämämme muuttu tää,
oma tyhmyytein ihan hävettää.

Ei oo konetta, enkä ossoo nettii,
sen sijjaan räkneen ulukkoilu settii.
Koronan pirskatti, pahin aika tää,
senioritkin siis kurssittamatta jää.

Kirjottasin tok’, mut’ osote on W.W.Wee,
hittojakkaan tää tollo ei osotteella tee.
Enempi meijät pitäs’ huomijoon ottoo,
silti emme halluu riittoo, eikä sottoo.
Tuttavilta ilikii ei neuvoja pyytee,
toisen luokan kansalaiseks’ suottavat syytee.

Nyt mie lainoon sittaattii vähä,
lopettelen ihteni mollauksen tähän.
”Kun tyhmä äänensä vaientaa,
hän hiljasta viisasta muistuttaa.”

Eläke-euroilla kittuutan jollaki lailla,
suppee elämäni on mukavvuuksii vailla.
Helepotusta toi osa-aikatyö/eläkeviikolla olo,
sen takkii eläkesumma on melekosen nolo.
Katumuksen karvasta kakkuu syön,
monesti valavotuttaa lähes läpi yön.

Unliäkkeetki on turhan kallista,
eikä ou auttoo, jota perruuttelisin tallista.
Alennustuotteita kyttään kun hullu,
uus’ harrastus siitä on nyt tullu.

Leipäjono leivät tarjoo,
ussein sulattelen itsepakastettuu marjoo.
Sapuskapuolessa pihtoo en paljoo,
huushollistain löyvä et ies saunakaljoo.

Äskettäin hammasta mahottomasti särki,
männä ol’ hermot ja jälellä oleva järki.
Päivystysajan lopultaki sain,
pyytelin ”tehkee nyt halavin juttu vain”.
No, rusahus kävi, hammas tuas lähti.
silimissä välähti kirkas Pohjan tähti.
Kohta on täysin hamppaaton suu,
hymyt ja ilonaihheet unohtuu.

Pärstä on kun Pakanamuan kartta,
noitoo muistutan, etin jo luuttaani vartta.
Myötämieltä kaippoon ja jottain muuta,
töyttään pellolle, ihhailen täyskuuta.

Hämmenin uamulla kaurapuurroo,
jotennii muistutan myös puol’sokkeeta ja
milteipä kuurroo.

Liäkärille mänölle ei ou nyt varroo,
kuulehan assiissa en hitustakkaa narroo.

Jospa häntä vaikka Lotossa voitan,
piätä häntee heti ajan kyllä soitan.

Mahottoman mojovvoo on eläkkeellä kellii,
yölläki voin keitellä ihaninta vellii.
Suapi niät huilata sillon kun tahttoo,
eikä pomo tekemissiini korvajuuressa jahttoo.

Oonhan saituri, pihi ja tarkka,
kaunniissa muistoissani Suomen markka.

RAADIN ARVIO: Erittäin hyvin kirjoitettu, murteella ja runomitalla ilakoiva kuvaus vaikeista asioista ja tilanteista, vaikka onkin huumorilla höystetty. Kiinnostavaa myös kokemus digisyrjäytymisestä.

Katso 3.4.2021 kirjoituskilpailu-uutinen ja linkit kaikkiin palkittuihin kirjoituksiin.