Kuka tahansa voi pudota pohjalle

Merja on aivan tavallinen suomalainen. Hän työskenteli hoitoalalla ja eli hyvää elämää perheensä kanssa. Yllättävä sairastuminen ja leikkauksien kierre vei kuitenkin Merjalta työkyvyn. Sitä seurasi avioero pitkästä liitosta ja yhtäkkiä Merja huomasi pudonneensa yksin tyhjän päälle.

Työkyvyttömyyseläkkeellä arki osoittautui yllättävän tiukaksi. − Pakollisten menojen jälkeen tililleni saattoi jäädä 1,35 euroa, jolla olisi pitänyt pärjätä seuraava kuukausi. Enhän voisi ihan ilman ruokaakaan elää.

En ollut koskaan ajatellut, että näin voisi käydä minullekin. Äitinä minua surettaa eniten se, kun 18-vuotias poikani pyytää minulta rahaa, ja minun on pakko sanoa, etten voi antaa, koska rahaa ei ole. Se tuo kyyneleet silmiini. Kyllä nuoret tarvitsevat taskurahaakin, Merja kertoo.

Lopulta Merja kääntyi seurakuntansa diakoniatyön puoleen. Hän ei ollut oikeutettu toimeentulotukeen ja mistään muualta ei apua saanut. – Se pelasti minut. Sain seurakunnalta ruokakasseja, joiden avulla selvisin yli pahimmista tilanteista. Jos tällaista apua ei olisi ollut, en tiedä, miten olisin pärjännyt. Nyt Merja on saanut taloutensa tasapainoon. – Vaikka tiukkaa on edelleen, olen oppinut selviytymään.