Nälkä on tuttu vieras Suomessakin

”Laskujen maksamisen jälkeen rahaa jäi viime kuussa käteen 1,95 euroa.” Tavallisen suomalaisen perheenäidin toteamus hätkähdyttää. yltäkylläisyyden keskellä moni suomalainen sinnittelee arjessaan toimeentulon äärimmäisillä rajoilla.

Myös tilastot kertovat karua kuvaa suomalaisten arjesta. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuksen mukaan noin 470 000 suomalaisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli alittavat niin  sanotun minimibudjetin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yksin vuokralla asuvan alle 65-vuotiaan henkilön kohdalla se tarkoittaa 1 234 euron tuloja kuukaudessa. EU:n suhteellisen köyhyysrajan alla elää vieläkin useampi, 660 000 suomalaista. Heidän tulonsa jäävät alle 60 prosenttiin väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta.

Mahdottomia valintoja

Pienet tulot näyttäytyvät väistämättä myös ruokapöydässä. Suomalaisessa nälässä ei niinkään ole kyse suoranaisesta ruoan puutteesta, vaan pakon sanelemien valintojen tekemisestä. Maksanko lainanlyhennyksen, laskut, lääkkeet, lasten harrastukset vai ostanko ruokaa?

Yllättävien elämänkriisien, sairastumisen tai työttömyyden aiheuttamissa tilanteissa talous keikahtaa helposti päälaelleen ja tulotaso romahtaa nopeasti, mutta menot eivät katoa hetkessä mihinkään. Vastoinkäymisistä huolimatta ihmiset yrittävät sinnikkäästi pärjätä itse ja vastata viimeiseen asti veloistaan ja maksuistaan. Pienituloisilla esimerkiksi kohtuuttoman korkeat asumiskustannukset tai vaikkapa pesukoneen rikkoutuminen vetävät talouden tiukalle ilman erityisiä kriisejäkään. Näissä tilanteissa ruoasta tinkiminen on monelle ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Ruokajakelusta helpotusta pahimpaan nälkään

EU-Elintarviketuen jakelua seurakuntiin koordinoivan Kirkkopalvelut ry:n mukaan ruoka-avun piirissä vuonna 2016 oli noin 106 000 ihmistä. Heistä suurin osa oli yksinhuoltajia, pienituloisia, perustulon varassa eläviä, osa-aikatyötä tekeviä ja pienellä eläkkeellä kituuttavia ikäihmisiä.

− Hyvinvointivaltiossa köyhyys on pitkälti suhteellista eli suurella osalla on ruokaa ja katto pään päällä. Silti leipäjonoissa käyvistä nälkää koki vuosina 2012–2013 jatkuvasti tai melko usein yli viidesosa, köyhyystutkija Maria Ohisalo kertoo.

Pienituloisuus aiheuttaa osattomuuden kokemusta niin lapsille kuin aikuisillekin. − Köyhän ihmisen nälkä ei välttämättä kohdistu vain ruokaan, vaan siihen elämään, jota ympärillä olevat ihmiset viettävät, avustusvalmistelija Jaakko Kiilunen Kirkon diakoniarahastosta täydentää.

Ruoka-apu ei kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan

Ruoka-apu on nopea vastaus akuuttiin hätään ja sen myötä voidaan myös laajasti tavoittaa vaikeuksissa  olevia  ihmisiä.  − Hyvinvointivaltiossa kenenkään ei kuitenkaan pitäisi joutua turvautumaan ruoka-apuun, jota on jossain ja joillekin, mutta ei välttämättä kaikille ja kaikkialla – kuten julkisen sosiaaliturvan ajatus on. Työn pitäisi elättää ja sosiaaliturvalla pitäisi tulla toimeen ja sieltä pitäisi myös olla mahdollisuus nousta takaisin työelämään, Ohisalo painottaa.

Hän toivoo, että uskaltaisimme sijoittaa enemmän rahaa ennaltaehkäiseviin toimiin, joiden tiedetään säästävän kustannuksia ja poistavan inhimillistä kärsimystä. Esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla oikeus terveelliseen ja ravitsevaan päiväkoti- ja kouluruokaan voi paikata puutteellisen kotiruokailun ravitsemukseen jättämiä aukkoja.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Suomen sosiaalinen tila 4/2017, Perusturvan riittävyys ja köyhyys, lokakuu 2017
Tilastokeskus, Tulonjakotilasto
Kirkkopalvelut ry: EU-elintarviketuen jakelu vuonna 2016