Nälkä tulee nähdä

1990-luvun lamavuosina nälän väliaikaisratkaisuksi syntyneet leipäjonot ovat jääneet pysyvästi paikkaamaan hyvinvointivaltion repeämiä. Sittemmin jonoja on puolustettu järkevänä tapana vähentää ruoka-hävikkiä. Joka kolmas ruoka-avun jonottaja kuitenkin tuntee häpeää.

− Ihmisten hyvinvointi ei voi olla toisten armeliaisuuden varassa. Leipäjonoista olisi syytä päästä kokonaan eroon, mikä vaatii muutoksia yhteiskunnallisissa rakenteissa, Yhteisvastuukeräyksen Nälkä-työryhmä toteaa erityisesti suomalaista nälkää koskevassa kannanotossaan.

Akuutille ruoka-avulle tulisi järjestää inhimillisempiä vaihtoehtoja, kuten yhteisöllisiä ruokailuja tai laajentaa ruokien alennusmyyntejä ilta-aikaan ennen kauppojen sulkeutumista. Ruoka-avulla nälkä tai ruokahävikki eivät kuitenkaan katoa lopullisesti.

Kannanoton mukaan Suomessa eniten nälkää ruokkiva rakenne on perusturvan alhaisuus, mistä Suomi on saanut moitteita myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta. Tällä hetkellä perusturva kattaa tavanomaisia elinkustannuksia alimmillaan vain 73-prosenttisesti.

− Perusturvan korottaminen vaatii poliittisia päätöksiä. Siten myös nälkä on viime kädessä poliittinen valinta. Siksi sanomamme on: nälkää ei tule nähdä, mutta nälkä tulee nähdä!, kannanotossa vedotaan.

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen luovutti työryhmän kannanoton maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle Kotkassa 13. helmikuuta.

Lue koko kannanotto ja taustaselvitys nälästä.

Lisätietoja:

Tapio Pajunen, keräysjohtaja, Yhteisvastuukeräys
p. 0400 870 041, tapio.pajunen@yhteisvastuu.fi