Orpokodin pojat

16-vuotiaat Isaac, Jamal, Baraka ja 15-vuotias Rodrigue tekevät kaiken yhdessä. Tiiviin ystävyyden lisäksi toisilleen aiemmin täysin vieraat pojat jakavat saman kohtalon. Heidän vanhempansa surmattiin Kongossa, mutta nuoret onnistuivat pakenemaan yksin Ugandaan. Nyt heillä on ainoastaan toisensa.

Ugandassa, Rwamwanjan pakolaisleirillä, asuu tällä hetkellä noin 60 000 pakolaista. Uusia pakolaisia saapuu 500–800 ihmisen viikkotahtia. He pakenevat Ugandan läntisessä naapurimaassa, Kongossa, kauhua kylvävien aseistettujen ryhmien siviileihin kohdistamaa silmitöntä väkivaltaa.

Raskas arki ilman aikuisia

60 % leirin asukkaista on alle 18-vuotiaita. Moni heistä saapuu Isaacin, Jamalin, Barakan ja Rodriguen tavoin maahan yksin ilman aikuista huoltajaa. Alaikäiset tytöt pyritään sijoittamaan alueella asuviin perheisiin, mutta pojat majoitetaan tyypillisesti orpokotiin, jossa he joutuvat selviytymään arjesta keskenään. Talon vanhimmat eli 16-vuotiaat katsovat pienempiensä perään. Henkilökuntaa ei ole. Isaac valittiin vaaleilla orpokodin puheenjohtajaksi. – Vastaan ruokavarastosta, autan riitojen selvittelyssä ja yritän pitää sopua yllä, hän kertoo.

– Etsimme polttopuut, laitamme ruoat, siivoamme talon ja pesemme pyykit, pojat luettelevat. Kukaan meistä ei haluaisi asua täällä, he toteavat vakavina yhteen ääneen. Jokainen kaipaa vanhempiaan ja kadonneita sisaruksiaan päivästä toiseen.

Isaac ja Jamal käyvät koulussa, Baraka ja Rodrigue eivät. – Kongossa olimme kaikki ylemmillä luokilla, mutta täällä meidät laitettiin pikkulasten joukkoon, koska emme osanneet kieltä, eikä meillä ollut todistusta aiemmasta koulusta. Se oli niin turhauttavaa, että päätin lopettaa koulun, Baraka selittää.

Kotitöiden lisäksi muuta tekemistä ei juuri ole. Päivät matelevat nukkuen ja tyhjänpanttina kuljeskellen. Alaikäisiltä myös työnteko on kielletty. Toisinaan pojat kuitenkin hankkivat pieniä töitä salaa yhteisön maanviljelijöiltä, jotta voivat ostaa vaatteita tai ruokaa jokapäiväisten papujen ja maissipuuron jatkeeksi.

Yhteinen unelma

Menneisyyden kauhut painavat poikien mieltä, eikä niistä puhuta edes lähimpien ystävien kesken. Poikien mukaan se vain toisi mieleen liian pahoja muistoja. On helpompi yrittää unohtaa. Sen sijaan tulevaisuutta he pohtivat yhdessä ja jakavat saman unelman: koulutus, työ, toimeentulo ja oma perhe. Sitten kaikki voisi olla hyvin.

Yhteisvastuu 2016 tukee nuorten ammattikoulutusta ja toimeentuloa Ugandassa. Rwamwanjan pakolaisleirille on juuri valmistunut Kirkon Ulkomaanavun rakennuttama ammattikoulu, johon valitaan opiskelijoiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevia pakolais- ja ugandalaisnuoria. Koulussa voi opiskella mekaniikkaa sekä rakennus-, hotelli- ja maatalousalaa. Koulutukseen sisältyy myös työharjoittelu, jossa nuoret saatetaan yhteen tulevien työnantajiensa kanssa. Isaac, Jamal, Baraka ja Rodrique hyväksyttiin koulutukseen ensimmäisten opiskelijoiden joukossa. Isaac ja Rodrique valitsivat hotellialan ja Baraka ja Jamal mekaniikan opinnot.