Rose toivoo mahdollisuuksia nuorille

17-vuotiaan Rosen ja hänen perheensä pakomatka Syyriasta Jordaniaan on jättänyt heihin ikuiset arvet. Ruhjeet isoveljen ranteissa ja huivin alle kätketty luodinreikä isoäidin päässä kertovat Syyrian pakolaisten järkyttävistä kokemuksista.

Rose puhuu avoimesti muutaman vuoden takaisista tapahtumista, mutta ei uskalla esiintyä oikealla nimellään. Muut perheenjäsenet haluavat pysytellä täysin nimettöminä. Oikean henkilöllisyyden paljastaminen tuntuu liian vaaralliselta.

Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta kotoisin oleva Rose oli koulussa yksi luokkansa parhaista. Hän osaa jonkin verran ranskaa ja ymmärtää melko hyvin myös englantia. – Kun mellakat kodin ja koulun välillä lisääntyivät, emme enää voineet mennä kouluun. Silloin päätimme lähteä kohti Jordaniaa, Rose muistelee.

Tuskien taival

Pakomatka osoittautui kuitenkin hirvittäväksi. Rajan läheisyydessä heidät pysäytettiin ja Rosen isä ammuttiin perheen silmien eteen. Loput perheenjäsenet erotettiin toisistaan ja heidät, myös lapset, pidätettiin. – Meiltä kyseltiin kaikenlaisia kysymyksiä ja jopa kolmevuotiasta pikkuveljeäni epäiltiin terroristiksi. Lisäksi meitä uhkailtiin kiduttamisella, Rose kertoo ja jatkaa: ”Sanoin heille: tehkää minulle mitä tahansa, mutta en aio kertoa teille mitään”. Tyttö oli tuolloin vain 13-vuotias.

Pahiten kärsivät Rosen vanhin, tuolloin 15-vuotias veli ja hänen isoäitinsä, jonka pään sisällä on edelleen luoti. ─ Meille ei annettu ruokaa ja vettä ja sotilaat nöyryyttivät meitä, Rose sanoo.

Jonkin ajan kuluttua perhe kuitenkin vapautettiin. Rose muistaa, että he seurasivat autoja, koska eivät tienneet, mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä ja pääsivät näin Jordaniaan.

Iloa ja hyötyä englannintunneista

Rosen mielestä leiriä on vaikea tuntea kodiksi. Sääolosuhteet ovat hankalat, parakkien välissä kulkevat tiet osittain hyvin heikossa kunnossa ja sähköä ei ole koko ajan. Palvelut ovat kuitenkin ajan myötä parantuneet.

Elämässä on kuitenkin myös hyviä asioita. – Etsin englanninopetusta ja pääsin Kirkon Ulkomaanavun järjestämille tunneille. Opetus on laajaa ja kielitaidosta on todella hyötyä minulle tulevaisuudessa, Rose kuvailee. – Syyriassa en ollut koulussa kovin suosittu, mutta tällä tulen hyvin toimeen sekä tyttöjen että poikien kanssa, ja se tuntuu kivalta.

− Toivon, että leirillä olisi enemmän mahdollisuuksia nuorille, jotta palatessamme takaisin Syyriaan, pystyisimme rakentamaan sen uudelleen. Tulevaisuudessa haluaisin myös kyetä parantamaan perheeni tulotasoa, sillä he ovat aina rohkaisseet minua: ”Älä pelkää Rose. Kun aurinko nousee, seuraava päivä on varmasti parempi”.