Yksi Nepalin suurimmista haasteista on erittäin korkea nuorisotyöttömyyden aste, joka aiheuttaa taloudellista hätää ja näköalattomuutta. Kun nepalilaiset nuoret joutuvat muuttamaan työn perässä ulkomaille, yhä useampi heidän ikääntyneistä vanhemmistaan jää yksin. Samalla ikääntyneiden harteille kasautuu vastuu kodista, toimeentulosta ja lastenlapsista.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on Yhteisvastuukeräyksen pysyvä kumppani, jonka katastrofirahaston ja kehitysyhteistyöhankkeiden kautta keräysvaroilla autetaan ikääntyviä ihmisiä ja heidän läheisiään maailman kriisi- ja katastrofialueilla. Vuonna 2026 Yhteisvastuukeräyksen kansainvälisen avun esimerkkikohde on Nepal.
”Nepalilaiset ovat hyvin perhekeskeisiä. Haluamme elää yhdessä, juhlia yhdessä ja pitää perhesiteet vahvoina. Taloudelliset vaikeudet ovat kuitenkin ajaneet perheitä erilleen”, kertoo Surmila Shakiya, joka työskentelee ohjelmapäällikkönä Kirkon Ulkomaanavun Nepalin maatoimistossa.
Työtä toimeentulon, koulutuksen ja rauhan puolesta
Kirkon Ulkomaanavun työ Nepalissa keskittyy kolmeen pääteemaan: toimeentuloon, koulutukseen ja rauhaan. ”Toimeentulossa painotamme erityisesti naisten taloudellista voimaantumista. Tuemme naisten yritystoimintaa, ammatillista koulutusta ja tulonhankintaa”, Shakiya kertoo.
Nepal on maatalousmaa, ja noin 80 prosenttia väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Siksi Kirkon Ulkomaanavun työssä panostetaan kestävään viljelyyn ja uusiin maatalousteknologioihin. Samalla vahvistetaan yhteisöjen yhtenäisyyttä ja ehkäistään sukupuoleen ja kastiin perustuvaa syrjintää sekä perheväkivaltaa.
Moni maaseudulla asuva ei ole rekisteröinyt syntymäänsä tai avioliittoaan, mikä estää pääsyn sosiaaliturvan piiriin. Naisilla ei usein ole ollenkaan omaa pankkitiliä, vaikka sellainen tarvitaan etuuksien vastaanottamiseksi.
”Tuemme haavoittuvassa asemassa olevia, syrjäseuduilla asuvia yhteisöjä pääsemään taloudellisten palveluiden ja sosiaaliturvan piiriin. Ilman pankkitiliä tai virallisia asiakirjoja ihminen jää helposti kaiken ulkopuolelle”, Shakiya sanoo.
Kun nuoret lähtevät, vanhemmat jäävät
Yksi Nepalin suurimmista haasteista on nuorisotyöttömyys. Työn puute ajaa nuoria lähtemään töiden perässä ulkomaille.
”Kun nuoret muuttavat pois, vanhemmat jäävät yksin tai heistä tulee lastenlastensa pääasiallisia huoltajia”, Shakiya kertoo. Samaan aikaan etenkin maaseudulla ikääntyvät ihmiset jatkavat työntekoa niin kauan kuin fyysisesti pystyvät, sillä heidän elantonsa usein riippuu omavaraisviljelystä. Niinpä ikääntyneiden on huolehdittava sekä toimeentulosta että lastenlapsista.
Kaksinkertainen vastuu merkitsee monen ikääntyneen kohdalla fyysistä uupumusta, yksinäisyyttä ja huolta. Kirkon Ulkomaanapu pyrkii vahvistamaan paikallisia toimeentulomahdollisuuksia, jotta nepalilaiset nuoret voisivat jäädä kotimaahansa ja huolehtia perheistään. Kirkon Ulkomaanapu myös tukee ikääntyneitä rekisteröitymään ja avaamaan pankkitilejä, jotta he saisivat heille kuuluvat etuudet.
Millaista on hyvä vanhuus Nepalissa?
Nepalin maaseudulla 80–85-vuotiaatkin voivat olla fyysisesti aktiivisia: he kantavat polttopuita, hoitavat eläimiä ja työskentelevät jyrkillä rinteillä. Kaupungeissa tilanne on toinen. Yhä useampi ikääntynyt päätyy vanhainkotiin, usein vastoin omaa toivettaan, kun lapset asuvat ulkomailla.
Hyvä vanhuus tarkoittaa Shakiyan mukaan ennen kaikkea turvaa ja rauhaa sekä mahdollisuutta elää arvokkaasti oman perheen kanssa.
”Yhteisvastuukeräyksen kautta voimme vahvistaa kestävää toimeentuloa, jotta perheet voisivat pysyä yhdessä. Kun koko perhe voi hyvin, myös ikääntyneet voivat elää turvallista ja arvokasta elämää”, Shakiya sanoo.
Lue lisää ikääntyneiden elämästä Nepalissa Yhteisvastuun verkkosivuilla.
Teksti: Katja Pääkkönen
Kuvat: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu
