Yhteisvastuupiispa Jari Jolkkonen: ”Meidän täytyy pitää huolta siitä, että vanhukset saavat kuulua yhteisöihin”

Yhteisvastuupiispa Jari Jolkkonen: ”Meidän täytyy pitää huolta siitä, että vanhukset saavat kuulua yhteisöihin”

Vuoden 2026 Yhteisvastuupiispa, Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen näkee ikääntyneet kunniakansalaisina. ”Emme saa katsoa vanhuksia kulueränä emmekä puhua heistä vain kulueränä”, hän painottaa.

Yhteisvastuu 2026 lievittää ikääntyneiden ja heidän läheistensä hätää Suomessa sekä maailman kriisialueilla. Keräyksen tuotto ohjataan kotimaassa Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien kautta paikalliseen auttamistyöhön sekä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n etsivään vanhustyöhön. Kansainvälinen kriisiapu ohjataan perille Suomen suurimman kehitysyhteistyöjärjestön Kirkon Ulkomaanavun kautta.

Kirkko peräänkuuluttaa vanhusten oikeutta huolenpitoon

Seurakunnissa ajantasainen tieto vanhusten tilanteesta ja heidän kohtaamistaan haasteista välittyy diakoniatyön ammattilaisten kautta. Yhteisvastuupiispa Jari Jolkkonen kertoo, että Kuopion hiippakunnassa diakoniatyöntekijöiltä saatua tietoa välitetään aktiivisesti alueen kansanedustajille. Vanhenemiseen ja vanhuuteen liittyvät kysymykset kiinnostavat ja koskettavat päättäjiä, ja piispa tunnistaa jaetun halun toimia oikein ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat vanhusten hyvinvointia myös yhteiskunnan resurssien kaventuessa.

Piispan mukaan kirkon rooli vanhustenhoitoon liittyvässä julkisessa keskustelussa kiteytyy neljännen käskyn eettisestä periaatteesta muistuttamiseen. Käsky ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” ei alun perin ollut suunnattu lapsille ja nuorille, vaan aikuisille, joiden vanhemmat ikääntyvät ja tulevat riippuvaisiksi muiden avusta. Kun iäkkäistä vanhemmista ei ollut enää hyötyä arjen askareissa, tuli heidän aikuisille lapsilleen kiusaus kohdella vanhempiaan huonosti.

”Neljäs käsky on Jumalan antama tehtävä huolehtia vanhuuteen ehtineistä äidistä ja isästä”, piispa sanoo.

Seurakunnat tarjoavat yhteisöjä

Myös nykypäivänä vanhenemiseen ja omista vanhemmista huolehtimiseen liittyvät kysymykset koskettavat suurta joukkoa ihmisiä. Monet aikuiset tuntevat huolta ja syyllisyyttä, kun omat ikääntyneet vanhemmat asuvat kaukana, eikä mahdollisuuksia arjessa auttamiseen juuri ole. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaankin Yhteisvastuuta sekä seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen apua.

Seurakunnilla on keskeinen rooli yhteisön tarjoajina. Piispa huomauttaa, että ikäihmiset kannattelevat monia seurakuntia. Virkeitä ikääntyneitä on mukana seurakuntien elämässä, vapaaehtoisina ja luottamushenkilöinä. Samaan aikaan niin syrjäseuduilla kuin kaupungeissakin on paljon sinnitteleviä vanhuksia, jotka kärsivät yksinäisyydestä.

”Seurakunnilla on tärkeä tehtävä hiljaisessa huolenpidossa haavoittuvassa asemassa olevista vanhuksista”, piispa toteaa. Se voi tarkoittaa ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemista ja yksinäisyyden vähentämistä kotikäynnein ja ryhmätoiminnassa, tai palvelukodissa striimin avaamista kotikirkon jumalanpalvelukseen.

”Meidän täytyy pitää huolta siitä, että vanhukset saavat kuulua yhteisöihin, seurakuntaan, sukuun ja perheeseen”, Jolkkonen sanoo.

Lue lisää seurakuntien tekemästä vanhustyöstä tästä linkistä.

Teksti: Katja Pääkkönen